7. toukokuuta 2019

Katkarapubiryani

Olin ihan unohtanut, että minulla on tämmöinen ruokablogikin. Kääk! Täytyypä yrittää ryhdistäytyä. (Olenkohan sanonut tämän joskus ennenkin...?)

Tuli muuten mieleeni, että kertokaahan, millaiset postaukset kiinnostavat enemmän – ihan pelkät ruokaohjeet vai sitten sellaiset asiapostaukset, joissa lätisen jostakin tietystä (intialaiseen ruokaan liittyvästä) aiheesta, esimerkiksi jostakin raaka-aineesta tai ruoanvalmistuksellisesta seikasta. En tosin kuvittele, että osaisin kirjoittaa mistään sen erityisemmin, mutta ainahan sitä voi yrittää. 😀 Olisi kiva tietää, jos jonkintyyppiset postaukset kiinnostavat ihan erityisesti, niin ei tule lätistyä turhia. Muuten jatkuu sama tyyli.

Nyt ajattelin postata katkarapubiryanista, jonka reseptin opin viime Intian-reissulla. Kävimme appivanhempien kanssa yksillä perhetutuilla, jotka minäkin olen tuntenut niin sanotusti aikojen alusta asti. Tämän perheen emäntä on kotoisin Bhimawaramista läheltä rannikkoa, joten merenelävät ovat hänen erikoisalaansa. Naisen oli pitänyt tehdä minulle taskurapucurrya, mutta taskurapua ei ollutkaan sinä päivänä saatavilla, joten hän teki sitten tätä katkarapubiryania.


Anoppi opetti biryanin minulle myöhemmin kotonaan, ja oli jotenkin hellyttävää, kun anopilla oli ohje kirjoitettuna omassa reseptivihkossaan koukeroisilla telugukirjaimilla. Ei se anoppikaan kaikkia ulkomuistista osaa! 😊 Kaiken lisäksi anoppi joutui kesken opetussession kilauttamaan tuttavalleen, kun hänelle tuli tenkkapoo kypsennysaikojen kanssa.

Olen mukauttanut reseptiä Suomen olosuhteisiin sen verran, että olen valmistanut ruoan wok-pannussa enkä painekeittimessä, kuten perhetuttava ja anoppi tekevät. Olen myös valmistanut ruoan valmiiksi kypsennetyistä katkaravuista (niistä vaaleanpunaisista) enkä raa'oista, koska kypsiä on Suomessa helpommin saatavilla, ja halvempiakin ne ovat. Lopputuloksesta tuli minusta kuitenkin ihan yhtä hyvä (tai ainakin melkein yhtä hyvä!) kuin alkuperäisestä versiostakin. Olen myös vähentänyt chilin määrää, sillä perhetutun perheessä käytetään niin valtavasti chiliä, että minulla pitää olla koko ajan syödessä nenäliina käden ulottuvilla, kun mausteet saavat nenäni vuotamaan.

Hieman mietin, kannattaako kypsiä katkarapuja enää marinoida, mutta tein sen kumminkin. Tulin siihen lopputulokseen, että marinointi kannattaa ehdottomasti. En tiedä, auttoiko marinadi jotenkin, vai mikä oli syynä, mutta katkaravuista ei tullut lainkaan sitkeitä, vaikka niitä kuitenkin "kypsennetään" kohtuullisen kauan. Katkaravuista tuli täysin pehmeitä, mikä oli oikein miellyttävä yllätys.

Aineksia tähän ruokaan tulee aika paljon, mutta lopputulos on minusta vaivan arvoinen. Minä en laittanut ruokaan kuin yhden 180 gramman pussin isoja katkarapuja, kun nuukuus iski, mutta enemmänkin saa kernaasti laittaa!

Suola ja öljy jäivät kuvasta pois, mutta se ei liene haittaa.



(Ainakin minun näytölläni kuva jää taas oikeasta reunasta vajaaksi, eikä tuo ghee-teksti näy kokonaan. Ärsytyksen huippu.)

KATKARAPUBIRYANI

1 pussi isoja katkarapuja (180 g) – tai enemmän!

Maustetahna osa I:
1 tl valkoisia unikonsiemeniä
2 kokonaista neilikkaa
2 tähtianiksen sakaraa
1/2 tl jeeran siemeniä
vähän muskottikukkaa (pari "sakaraa")
1/3 tl jauhettua kanelia
1 tl korianterijauhetta
1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan!)
1/2 tl kurkumaa

Maustetahna osa II: 
n. 2 cm:n pätkä inkivääriä paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä paloiteltuna

Lisäksi:
1/2 rkl gheetä
1/2 rkl öljyä
1 laakerinlehti
oksa currylehtiä (voi jättää poiskin)
1 sipuli hienonnettuna
1/2–1 vihreä chili hienonnettuna
1 tomaatti pieneksi kuutioituna
2 dl basmatiriisiä
n. 1 tl suolaa
4 dl vettä


1. Anna katkarapujen sulaa hitaasti (esim. yön yli tai pidempäänkin jääkaapissa). Laita katkaravut valumaan siivilään. Jos katkaravuissa on vielä jäähilettä, voit huuhdella katkat nopeasti kylmällä vedellä.

2. Paahda unikonsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Jauha ne muiden I-osan maustetahnan ainesten kanssa jauheeksi. Lisää sitten sekaan II-osan ainekset eli inkivääri ja valkosipuli ja sen verran vettä, että saat jauhettua ainekset tasaiseksi tahnaksi.

3. Ota puolet maustetahnasta ja sekoita se valutettujen katkarapujen joukkoon. Säästä toinen puolikas tahnasta riisiä varten. Anna katkarapujen maustua puolisen tuntia.

4. Huuhtele riisi kulhossa vaihtaen aina vesi, kunnes vesi on täysin kirkasta (yleensä 3–4 huuhtelukertaa riittää).

5. Kuumenna ghee ja öljy paksupohjaisella, isohkolla pannulla (esim. kannellinen wokkipannu käy hyvin), lisää laakerinlehti ja currylehdet (varo, currylehdet räiskyvät). Lisää tämän jälkeen sipuli ja chili. Paistele viitisen minuuttia.

6. Lisää tomaatti sekä toinen puolikas maustetahnasta ja paista, kunnes tomaatti on muhjua.

7. Lisää riisi, suola, katkaravut sekä vesi. Kiehauta. Laita kansi päälle ja hauduttele miedolla keskilämmöllä kymmenisen minuuttia tai kunnes kaikki vesi on imeytynyt ja riisi on kypsää. (Tarkista riisin kypsyys maistamalla.) Kun riisi on pehmeää, laita pannu sivuun liedeltä ja anna riisin levätä viisi minuuttia. Sekoita riisi sen jälkeen kevyesti ja tarkista maku.


15 kommenttia:

  1. Kiva nähdä taas resepti täällä:) Tykkään näistä sun postauksista koska pidän intialaisista ruuista :) Muskottikukka? Mistä sellaista saa, olen käyttänyt vaan sitä muskottipähkinää,enkä ole tainnut edes nähdä muskottikukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kommentoit, Jael. <3

      Muskottikukka ja muskottipähkinä tulevat samasta muskottipuun hedelmästä, mutta pähkinä on sen hedelmän sisus ja muskottikukka sen kuori. Paremman selityksen voit lukea esimerkiksi täältä. Ja muskottikukan kuvan näet esim. täältä.

      Minä olen ostanut oman muskottikukkani (englanniksi mace) intialaisesta marketista Hakaniemestä. Yritin googlettaa, saisiko muskottikukkaa suomalaisista kaupoista, ja muskottikukkaa on ilmeisesti ollut joskus Meiralla, mutta ei kai ole enää. Mauste-Sallisella näyttää olevan jauhettua muskottikukkaa - hillittömän kokoinen tötsä tosin.

      Muskottikukan voi ihan hyvin jättää tästä ohjeesta pois, jos sitä ei ole. :-)

      Poista
    2. Kiva, tuota muskottikukkaa en olekaan käyttänyt koskaan , vaan ainoastaan sitä pähkinää.Pitääkin mennä täällä maustekakauppaan kysymään löytyisikö.

      Poista
    3. Onnea matkaan! Minäkin käytän muskottikukkaa todella harvoin.

      Poista
  2. Juu mulle passaa kaikenlaiset löpinät kyllä hyvin pitkät ja lyhyet, ohjeet sekä tietoiskut! Mielenkiinnolla aina odottelen :-)
    Toki ruokarajoitteisena (en pidä kaikista mauista enkä ruoka-aineista, siis monista :-D) jää muutamat ohjeet kokeilematta tai muunneltuina versioina sitten. Eli jatka vaan samaan malliin :-) Kiitos

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, kiitos tiedosta! <3

      Toisaalta ruokarajoitteisuudesta on hyötyäkin, kun tarkemmin ajattelee. Sehän kehittää luovuutta ja kekseliäisyyttä, kun miettii, millä jonkin voisi korvata, eikä vain seuraa orjallisesti jotain reseptiä. :-)

      Poista
  3. Heippa Satu, tulin tänne vastaamaan kun kysyit miksi käytin kikherneiden keitinlientä enkä vettä. No se keitinliemi(myös purkitetuissa kikherneissä) on todellinen ihmeaines, ja toimii vegaanisessa keittiössä mahtavana munankorvikkeena. Sillå voi tehdä jopa vegaanisia marenkeja, ja mä olen mm. käyttänyt sitä vegaanisessa tahinijäätelössä. Googlaa "aquafaba"ja vastaaan tulee satoja ohjeita joissa on käytetty kikherneiden keitinlientä😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta, Jael! <3 Olen kuullutkin, että kikherneiden keitinlientä voi käyttää munan korvikkeena, mutta olen ihmetellyt, että mikä siinä on se "mekanismi". :-) Mutta ehkä kikherneistä liukenee veteen sitä proteiinia jotenkin... Mutta sitä en ole kyllä tiennyt, että aquafaba on noin monikäyttöistä! Täytyypä tutustua tosiaan asiaan paremmin. Sitä vain jäin miettimään, että mistä sitä lientä oikein saisi, kun itselläni on tapana keittää kikherneet painekeittimessä, eikä painekeittimessä jää ylimääräistä lientä kovinkaan paljon. No, ehkä voisin keittää kikherneet runsaammassa vedessä.

      <3

      Poista
    2. Nyt oli mielenkiintoinen tieto! Kiitoksia tästä. Aina oppii uutta.

      Poista
  4. Ruokaohjeiden lisäksi lätinää ehdottomasti! Mielenkiintoisia tekstejäsi on ilo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kiva kuulla, että lätinöitäkin jaksetaan lukea. :-) Kiitos kommentistasi ja mukavaa päivän jatkoa!

      Poista
  5. Katkarapujen ylikypsennys on ollut mulle ongelma monessa paikassa, kun ei raakoja katkoja kovin helpolla löydä Suomesta. Tampereella on East Asia Mart, jossa on hillittömän hyvä pakasteosasto, josta löytyy raakoja rapuja eri kokoluokissa, mutta aika usein on kyllä tullut tehtyä ihan vaan suomalaisista markettipakasteista. Ja helposti ylikypsyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ongelma minulla, että raakoja katkoja on tosi vaikea löytää. Asun itse Espoossa (tosin tällä hetkellä majailen Kolumbiassa), ja Leppävaarasta Sellon Cittarista niitä itse varmimmin löydän. Ja tosiaan aasialaisissa marketeissa raakoja katkoja on useampaa kokoa, ja usein myös hieman huokeammalla hinnalla kuin suomalaisissa kaupoissa. Tosin en ole ollut aina oikein tyytyväinen aasialaisten kauppojen katkojen laatuun (niissä on joskus kovin voimakas haju), joten ostan katkani mieluummin suomalaisista kaupoista.

      Poista
  6. Häiriköin vielä lisää. Mistä löydät tuoreita currynlehtiä? Itse olen Tampereella joutunut tyytymään kuivattuihin. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Häiriköinti" on oikein tervetullutta. :-)

      Helsingissä tuoreita currylehtiä löytyy satunnaisesti ainakin Indian Marketista Hakaniemestä, Hakaniemen kauppahallin kupeesta. Joskus siellä on niitä ja joskus taas ei. En ole tullut koskaan kysyneeksi, minä päivinä vihannekset tulevat kauppaan ja milloin currylehtiä olisi varmimmin saatavilla.

      Useimmiten minun currylehteni tulevat kuitenkin Intiasta, kun ukkeli käy siellä aika usein. Kun currylehdet laittaa tiiviiseen metallirasiaan, ne säilyvät jääkaapissa hyvinä kuukauden päivätkin. Muovipussit ja -rasiat ovat kai jotenkin liian tiiviitä ja keräävät kosteutta, joten niissä lehdet pilaantuvat nopeammin. Pakastamistakin olen joskus kokeillut, mutta se on melkein sama kuin jos käyttäisi kuivattuja lehtiä.

      Poista