Olen nähnyt ruokaa, mutta en nälkää

Ruokaa ei ole tullut viime aikoina laitettua, vaikka ruoka on kyllä muuten täyttänyt elämän aika mallikkaasti.

Syöminen on vallan mukava harrastus, ja erityisen mukavaa se on minusta silloin, kun ruoan laittaa joku muu. Olen alkanut epäillä, enkö pidäkään ruoanlaitosta niin paljon kuin luulin, onko minusta tullut laiska, vai miksi minusta on niin mukavaa, kun joku toinen laittaa ruoan, ja omaksi tehtäväkseni jää vain syöminen.

Tarjolla neljää erilaista biryania
... ja niiden lisäksi noin sata muuta ruokalajia.

Seisovat pöydät ovat heikkouteni, mutta viime aikoina on alkanut näyttää uhkaavasti siltä, että syömiskuntoni on alkanut romahtaa, kun en enää jaksa mättää ruokaa samaan malliin kuin ennen. Sitä paitsi kun lautasella on kaikkea sekaisin, kaikki alkaa maistua samalta, eikä ruoasta nauti enää yhtään.

Suuret buffet-pöydät ovat alkaneetkin vaivihkaa vaihtua pienempiin iloihin, kuten drive-in jäätelöbaariin, jossa ei luonnollisestikaan tarvitse astua autosta ulos lainkaan. Jäätelölista pujotetaan auton ikkunasta, ja samaan osoitteeseen toimitetaan myös itse jäätelöannos ja lopulta laskukin. Viitseliäämmät voivat tietysti myös nauttia jäätelönsä ulkona pienessä puutarhassa.

Ostosten lomassa voi käydä haukkaamassa jotakin pientä tai isompaa ostoskeskuksen food courtissa - ja joutua samalla esimerkiksi elokuvatuottajan bongaamaksi: "anteeksi, mutta kiinnostaisiko sinua Bollywood-elokuvassa näytteleminen?" :-D

Vihannesten ja hedelmien ostaminen on sekin hauskaa, sillä ihania, värikkäitä kasviksia myydään kaikkialla.

Teiden varsilla,

maalaistoreilla,

suoraan rekasta

sekä hypermarketeissa valmiiksi paloiteltuina ja muovikelmuihin pakattuina.


Kokkiohjelmien katseleminen on sekin vallan sivistävää, eikä niitä katseltuaan voi ainakaan enää väittää, että intialainen ruoka olisi jotenkin kaavoihinsa kangistunutta. Intialaisten kotirouvien kekseliäisyys on vertaansa vailla, ja palkkioksi kuvausryhmän vierailusta rouville annetaan esimerkiksi värikäs sari tai vaikkapa painekeitin.

Uusien reseptien opettelu on hauskaa, ja keittiössä yhdessä pyöriminen yhdistää talon naisväkeä kummasti. Uusia ohjeita on opittu tukuittain, mutta niiden postaileminen siirtyy siihen ajankohtaan, että minulla on oma keittiö, jossa voin kokkailla ja varsinkin valokuvailla rauhassa. :-)

Munakoisoja on ainakin tulossa!

Kun käyttää hieman kekseliäisyyttä, ruoasta saa myös aikaiseksi vaikka joulukuusen

- jos tölkkijuomia nyt voi ruoaksi sanoa.