12. lokakuuta 2009

Tunnustus ja haaste

Sain Appelsiineja ja hunajaa -blogin Yaelianilta tällaisen tunnustuksen:


Tämä ilahdutti mieltä kovin ja antoi oikein mukavan alun viikolle. Kiitokset Yaelianille, joka on kyllä itse luovuuden huipentuma. :-)

Tunnustuksen mukana tuli haaste kertoa itsestään seitsemän sellaista asiaa, joita muut eivät vielä tiedä.

Tässä siis seitsemän paljastustani - silläkin uhalla, että ketään ei kiinnosta...

1. Joskus yli kymmenen vuotta sitten hammaslääkäri totesi, että minulta pitää poistaa kaikki neljä viisaudenhammasta, ja käski varaamaan ajan operaatioon. Vielä tähän päivään mennessä en ole uskaltanut sitä tehdä.
2. Minusta on tullut kovin vähäuninen ja saatan herätä omia aikojani, täysin pirteänä, esimerkiksi neljältä aamulla. Viideltä saatan olla jo aamulenkillä. Eipä ole kaduilla ruuhkaa...
3. Maantieto oli koulussa lempiaineeni. Yksissä maantiedon kokeissa olin ainoa, joka tiesi joen nimeltä Könkämäeno.
4. Pystyn valitsemaan, mitä unia haluan katsoa ja mitä en. Jos esimerkiksi näen karmeaa painajaisunta, pystyn unessa päättämään, että tätä unta en halua katsoa; taidanpa avata silmät.
5. Pelkään sorsia, mutta en muita lintuja.
6. Toteutin äskettäin Intiassa pitkäaikaisen haaveeni: aloitin seisovassa pöydässä syömisen jälkiruoista, koska halusin kerrankin syödä makeaa oikein kunnolla. Sitten tuli huono olo.
7. En koskaan saa kuumetta. Joskus flunssassa olo tuntuu kuumeiselta, mutta kuumemittari näyttää luultavimmin lukemaa 34,6 °C tai 34,7 °C .

Haaste on kiertänyt jo aika monessa blogissa, joten en nyt laita sitä eteenpäin kenellekään. Tunnustusta saavat kaikki kanssabloggaajat, varsinkin ne, jotka jaksavat päivittää blogejaan ahkerasti. Itse kun olen viime aikoina ollut vähän laiskanpuoleinen...

2 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Sullahan on hyviä paljastuksia, missä ihmeessä onkaan tuo Könkämäeno (herranjestas mikä nimi:D)
Ja hyvä tietää että seisovassa pöydässä ei kannata aloittaa jälkiruuista;D

Hippu kirjoitti...

Yaelian, heh, juu tosiaan, ei kannata aloittaa niillä jälkkäreillä... Tajusin, että on olemassa ihan syykin, miksi niitä sanotaan nimenomaan jälkiruuiksi. :-D

Muistan tuon Könkämäenon varmaan lopun elämääni! Se on muuten käsivarressa, Suomen ja Ruotsin rajalla. ;-)