15. toukokuuta 2009

Kahdet häät ja yksi lentomatka

Olen näiden muutaman Intian-kuukauden aikana saanut vierailla kaksissa eri häissä, joista olenkin jo hieman kirjoitellut toisessa blogissani (ja jotkut tässä esiintyvät kuvat on jo nähty siellä). Koska häiden ruokatunnelmat olivat aika erilaiset, ajattelin, että olisi kiva tehdä niistä vielä pieni kooste tänne ruokablogiinkin.

Toiset käymäni häät olivat intialaisessa mittakaavassa melko pienet, sillä vieraita oli vain noin 400. Nämä häät järjestettiin hotellissa, jonne koko väki mahtui hyvin istumaan ja katselemaan hääparin valokuvaamista. Ruokailu tapahtui ulkona puutarhassa, seisten. Näissä häissä ei myöskään tarjoiltu alkoholia, vaan ruokajuomaksi jaettiin minikokoisia vesipulloja.

Kuten kuvasta näkyy, kaikki söivät tietysti sormin. Lusikoitakin oli toki tarjolla, ja minä söinkin oikein mieluusti lusikalla.

Tuo sormilla syöminen laittaa aina välillä miettimään, sillä minä en ainakaan nähnyt ihmisten tungeksivan käsienpesupaikalle ennen syömistä, vaikka puutarhassa semmoinenkin oli. Siitä vain lautanen käteen, lautanen täyteen ruokaa ja ruokailuvälineet (ne kaikki viisi) esiin! Toisaalta olen ajatellut niinkin, että ehkä pienet epäpuhtaudet antavat hyvän vastustuskyvyn pöpöjä vastaan, eikä mahdollisesta epähygieenisestä ruoastakaan sairastu niin helposti. En kyllä tiedä, onko tälle mitään tieteellisiä perusteita, mutta tämmöisen teorian olen mielessäni kehitellyt...

Hotellissa oli ravintola, josta olisi voinut tilata häihin ruoan, mutta eihän se käynyt päinsä, koska kyseessä oli pohjoisintialaisiin ruokiin erikoistunut ravintola, josta sai siis vain "makeita pohjoisintialaisia ruokia". Etelä-Intiassa ruoka ei missään nimessä saa olla makeaa, mieluusti ei edes sinne päinkään (jälkiruoat ovat sitten asia erikseen), ja ruoanvalmistuksessa tuleekin kartella makeutta antavia aineksia tai niitä tulee käyttää vain maltillisesti. Myös ruoka-aineisten valmistustapa on tärkeä; sipulia ei etelässä esimerkiksi saa paistaa liian kauaa, etteivät sipulit vain karamellisoidu. Jotta vältyttiin siltä katastrofilta, että olisimme joutuneet syömään näitä "makeita ruokia", Mahesh-setä oli järjestänyt paikalle hotellin ulkopuolisen ruokatarjoilun.

Ruokaa jaettiin useista eri pisteistä, ja tästä sai mm. lammasta sekä muita nonvegejä, riisiä ja jogurttia.

Poorit (uppopaistetut leivät) valmistettiin sitä mukaa kuin niitä meni.

Mahesh-sedän johdolla pääsin tutustumaan myös alakerran keittiöön, joka oli ainakin pikavilkaisulla katsottuna ihan siisti, mutta suomalaisiin ravintolakeittiöihin verrattuna... no, sanoisinko kauniisti, että hieman "riisuttu malli". Tämä alakerran keittiö tosin oli tilausravintolan keittiö - à la carte -keittiö oli yläkerrassa - ja sen varustelutaso saattoi olla niukka siitäkin johtuen, että sitä käytettiin harvemmin. Kun Mahesh-setä oli julistanut keittiössä kaikille minun olevan saman alan ihmisiä, minulle järjestettiin pieni esittelykierros keittiössä ja palautettakin toivottiin ruokailun jälkeen suoraan keittiöön... :-) Ruoka oli oikein maukasta - eikä yhtään makeaa!

Toiset vierailemani häät olivat suuret, ja ne järjestettiin isossa puutarhassa, jota käytetään yksinomaan tällaisiin suuriin juhlatilaisuuksiin, lähinnä kai häihin.

Itse puutarha-aukio oli varattu istumapaikaksi vieraille, ja ruokailu oli järjestetty puutarhan viereen ja sen sivussa olevan katoksen alle.

Näissä häissä tarjottiin alkoholiakin, joka Intiassa tarkoittaa viskiä tai olutta. Kun saavuimme paikalle kaksi ja puoli tuntia tapahtuman alkamisen jälkeen (Sathish-serkku tiesi muka oikotien perille, mutta päädyimmekin ajelemaan ympäri kaupunkia), lähes kaikki alkoholi oli jo kumottu kurkuista alas. Ei täällä kukaan lärvit lytyssä ollut, mutta yhdellä ainakin oli monot aika vinossa.

Ruokatarjoilussa ei ollut moittimista näissäkään häissä. Ruoan onkin vähän pakko olla häissä hyvää, sillä ihmiset tuntuvat menevän häihin vain syömään ja muistavan vain sen, millaista ruokaa siellä oli. Olisi kauheaa, jos kaikki muistelisivat vielä vuosien kuluttua, että "eihän siellä Santoshin ja Mallikan häissä kukaan voinut sitä ruokaa syödä, kun ne liharuoat olivat ihan mauttomia ja kasvisruoatkin olivat jotain makeita pohjoisintialaisia ruokia".

Aluksi otettiin lautaset lautaspisteestä, josta sai myös jonkinlaisia kylmiä alkupaloja, joita salaateiksikin taidettiin kutsua.

Toinen sääntö (sekasyöjien) hääruokailussa tuntuu olevan se, että kasvisruokapiste kierretään kaukaa, ja kaikki voima ja tarmo suunnataan nonvege-ruokapisteisiin. Ei kai häissä kukaan mitään kasvisruokaa halua syödä!

Tästä on hyvä aloittaa! Tuo murhauskatseen omaava mies jakeli lammascurrya, joka oli onneksi parempaa, mitä ukon olemus antaa odottaa.

Tässä hääruokailua mallia lihansyöjä: lammasbiryania, lammascurrya, kanacurrya, jotain papuja, rotia ja raitaa - ja lasissa intialaista olutta. Kuvan ulkopuolella on vielä paistettua kalaa... :-)

Hedelmiä jaettiin tämmöisestä hauskasta hedelmäpisteestä. Tässäkin täytyy taas mainita se, että hedelmät mätettiin ruokailijoiden lautasille käsin - ei siis puhettakaan mistään lusikoista - ja että vain yhdellä noista ukoista oli muovikäsineet käsissä. Ei se minua kyllä mitenkään haitannut, kunhan ei vain ruvennut ajattelemaan asiaa sen tarkemmin.

Lopuksi on ihan pakko ylistää Intian sisäisten lentojen ruokia, jotka ovat yleensä olleet hyviä, aitoja intialaisia, ja mikä tärkeintä; runsaita, jopa ihan naurettavan lyhyillä lennoillakin. (Poikkeuksena täytyy mainita lentoyhtiö nimeltä Kingfisher, jolla on kuulemma aina ihan ala-arvoista ruokaa, ja niin oli myös paluulennollamme Tirupatista Hyderabadiin.) Tosin täytyy myöntää, että en ehkä ole maailman objektiivisin lentoaterioiden arvostelija, sillä olen yleinen naureskelun kohde sen takia, että alan tähyillä ruokakärryjä silmät kiiluen jo ennen kuin lentokoneen pyörät ovat edes irronneet kiitoradasta. Tämä ei mitenkään johdu siitä, että minulla olisi karmiva nälkä, vaan kyse on varmaankin samasta ilmiöstä kuin lapsena, kun lähdettiin retkelle: tuskin oli koti hävinnyt näkyvistä, kun alettiin kysellä äidiltä, milloin eväät syödään.

Tällainen ihana ateria tarjottiin jokunen viikko sitten Air Indian lennolla Hyderabadista Tirupatiin - lennon kesto 45 minuuttia! Maissia ja pinaattia, riisiä, paneeria, chapatia, jogurttiriisiä sekä jälkiruokaa, jota en oikein tunnistanut (vähän kuin rasgolla-pallosia payasamin joukossa). Olen erityisen perso jälkiruoille, joten voi tätä onnen päivää: vierustoveri ei jaksanut syödä omaa jälkiruokaansa, joten minä sain syödä kaksi jälkkäriä! :-D

3 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Kiva postaus häistä! 400 vierast-pienet häät....miten paljon siinä toisessa sitten oli?
Tuo käsin syöminen kyllä hieman mietityttää,sehän ei edes ole helppoa ja onko siellä sitten paljon käsienpesupisteitä ruokailijoille? Tyhmiä kysymyksiä kyselen....;-)
Ihan uskomatonta että niin lyhyen lennon aikana tarjoillaan täysin ateria, sellaista en kyllä ole koskaan nähnyt!

Anna kirjoitti...

Ihan erilaisia nama intialaiset haat kuin suomalaiset. Ainoaa viihdetta on vihkiparin tuijottelu ja syominen! Ruoka on kylla onneksi intialaisissa haissa hyvaa, mutta minua ainakin hairitsee tuo, kun ahdetaan yhdelle lautaselle kaikki syomiset - kastikkeet, rotit ja riisit - ja sitten syodaan seisten. Viela kun on hienoissa hepenissa (luo: sari) ja syodaan kasin, niin vahan on epamukavat oltavat. Yleensa tulee hotkittua ruoka tosi nopeesti, eika sitten siita nauti niin paljon. Ja intialaiseen tapaan ruoan jalkeen lahdetaan suoraan kotiin... :-O

Hippu kirjoitti...

Yaelian, kiitos! :-) En tiedä tuon toisen hääjuhlan vierasmäärää, mutta paljon siellä oli ihmisiä... Hyviä kysymyksiä kyselet, et lainkaan tyhmiä. :-) En edes tiedä noista käsienpesupisteistä; yhden taisin itse puutarhassa nähdä ja sisällä oli varmaankin lisää, mutta ei niitä mitenkään pilvin pimein ollut. Yleensäkin täällä vaikuttaa siltä, että ihmisillä on suurempi hätä pestä kädet syömisen jälkeen (finger bowl pitää saada paikalle nopeasti!) kuin ennen syömistä.

Tuo täysien aterioiden tarjoaminen lyhyilläkin lennoilla on täällä ilmeisesti ihan tavallista, tai ainakin kaikilla niillä lennoilla, joilla minä olen ollut, on tarjottu täysi ateria (paitsi että tuon Kingfisherin aamiainen oli ihan syvältä). Kerrankin lennettiin en muista mistä mihin, mutta ensin oli tunnin lento, sitten koneen vaihto ja taas tunnin lento ja molemmilla lennoilla tarjottiin todella runsas ateria. Oli hieman kylläinen olo, kun päästiin perille! :-D

Anna, intialaiset häät ovat todellakin erilaiset kuin suomalaiset; ohjelmaa ei tuon syömisen ja vihkiparin tuijottelun lisäksi tosiaankaan paljon ole!

Minuakin häiritsee tuo kaiken ruoan tunkeminen samalla lautaselle - onneksi sentään jälkiruoan voi hakea myöhemmin! Ja olet niin oikeassa tuossa, että seisten ja käsin syöminen on epämukavaa - mekin tosiaan hotkimme ruoan alas tosi nopepasti, ja sitten oli epämukava olla... Ja sitten lähdettiin kotiin... ;-)