Kahvin korvikkeita

Vaikka voin silloin tällöin juoda eksoottisempia kahvilaatujakin, olen kuitenkin tottunut saamaan säännöllisen päiväannokseni suomalaisen pehmeän ja vaalean kahvin muodossa. Intiaankin tuon aina mukanani niin monta kahvipakettia kuin matkatavaroihin vain mahtuu (eli aina liian vähän). Kun oleskelee ulkomailla pidempään, ennen pitkää tulee kuitenkin väistämättä eteen se päivä, että suomalainen kahvi loppuu. Silloin joudutaan turvautumaan paikallisiin tuotteisiin, näihin niin sanottuihin kahveihin. Nämä "kahvit" ovat seoksia, joissa saattaa olla jauhettujen kahvipapujen lisäksi hyvinkin kummallisia jatkeaineita, korvikkeita, joita en todellakaan kahviini haluaisi.

Ensimmäisen kerran pääsin korvikkeiden jäljille, kun tutkiskelin huvikseni suosituimman intialaisen Bru-kahvimerkin tuoteselostetta. Ihmetykseni oli suuri, kun huomasin, että sadassa grammassa kahvia oli 330 kilokaloria! Kun puhtaassa kahvijauheessa ei ole kaloreita juuri lainkaan, niin mistä ihmeestä kalorit tähän kahviin oikein tulivat? Kävi ilmi, että "kahvi" ei ollutkaan sataprosenttista kahvia vaan että kyseessä oli kahvin ja sikurin sekoitus, jossa kahvin osuus oli 53 prosenttia ja sikurin 47 prosenttia.

Rupesin selvittämään, mitä tämä tämmöinen sikuri oikein on, jolloin ilmeni, että sehän on samaa tavaraa, jota Suomessa käytettiin sota-aikana kahvin korvikkeena. Sikurin juuri paahdettiin ja jauhettiin, ja jauhetta käytettiin kahvin korvikkeena tai vastikkeena. Sikurin lisäksi kahvin korvikkeita valmistettiin myös mm. paahdetusta viljasta, sokerijuurikkaasta ja voikukan juurista. Sain tietää myös, että Intiassa, erityisesti Etelä-Intiassa, sikurilla höystetty kahvi on varsin suosittua ja että tavallisista kaupoista on lähes mahdotonta löytää sikuritonta suodatinkahvia.

Sikurin juuria.
Lähde: Onlinegardenertips.com

Heräsikin kysymys, miksi ihmeessä sikuria käytetään intialaisissa kahveissa niin laajalti. Mitään tyhjentävää selitystä en ole asialle löytänyt; monia mahdollisia syitä kylläkin. Sikuri tuo kahviin voimakkaan paahdetun maun, joka on kai erityisesti intialaisten mieleen. Intialainen kahvihan on eräänlaista lattea, jossa on noin puolet maitoa ja puolet kahvia, ja sokeria lisätään tietysti myös runsaasti. Tällaiseen kahviin voimakas sikuri saattaa sopiakin hyvin, mutta ei lähes mustaan suodatinkahviin, jollaisena itse tykkään kahvini juoda. Maitotilkalla höystetyssä kahvissa sikurin kitkerä maku hallitsee aivan liiaksi, ja kitkeryys liimaantuu kitalakeen ja jättää suuhun pahan jälkimaun pitkäksi aikaa.

Sikurikahvi on myös taloudellinen vaihtoehto puhtaalle kahville, sillä sikuri liukenee veteen helpommin kuin kahvijauhe, joten kahvin maku saadaan aikaiseksi pienemmällä jauhemäärällä. Sikurissa on myös terveysvaikutuksia, joita normaalissa kahvissa ei ole. Sen on sanottu pitävän verensokerin kurissa (mikä on huominarvoinen seikka maassa, jossa diabetes on melkein kansantauti), edistävän ruoansulatusta, vaikuttavan myönteisesti maksan terveyteen, puhdistavan verta ja rauhoittavan mieltä. Sikuri on luontaisesti kofeiinitonta, joten sikurikahvissa kofeiinin haittavaikutuksetkin ovat luonnollisesti vähäisemmät.

Kuva: Tampereen yliopisto

Sikurikahvi ei ole kaikkien intialaistenkaan mieleen, ja itse asiassa useimmat, joille olen suomalaista kahvia tarjonnut, ovat ihastuneet siihen välittömästi. Tästä on muodostunut se ongelma, että nyt kahvia pitää tuoda Suomesta muillekin kuin itselleni... Anopin toivomuslistalla on aina pari pakettia suomalaista kahvia (ja suodatinpusseja tietysti myös), mieluiten Presidenttiä, mutta Juhla Mokkakin käy. Brazil-kahviakin olen kerran hänelle vienyt, mutta sitä ei tarvitse kuulemma enää toista kertaa tuoda. :-D

Jokin aika sitten kävi taas niin onnettomasti, että suomalainen kahvi loppui, ja jouduin aloittamaan päiväni sikurikorvikkeella. Plaah. Kun sitten läksimme joululomalle Malesiaan, ostoslistallani ykkösenä oli tietenkin kahvi. Malesiasta varmaan saisi sikuritonta kahvia!

Suuntasin heti ensimmäisenä päivänä paikallisen ruokakaupan kahvihyllylle, ja valikoin mukaani neljä pakettia paikallista kahvia - kunhan olin ensin varmistanut, että paketeissa oli varmasti suodatinkahvia eikä mitään annospusseja, joita suurin osa paketeista näytti sisältävän.

Matkalta palattuamme rupesin keittelemään kahvia ja tutkiskelemaan kahvipaketteja tarkemmin. Sain kokea vielä suuremman järkytyksen kuin intialaisen kahvin kanssa. Malesialaiset kahvitkin olivat seoksia, joissa kahvin osuus oli vain 70 prosenttia. Loput 30 prosenttia koostuivat sokerista, suolasta... ja margariinista.

Voiko tämä olla tottakaan: margariinia kahvissa?! Miksi ihmeessä? Rasvapitoisuuden huomasi kahvista aika selvästi, sillä kahvi tarttui valkoiseen posliinikuppiin todella tiukasti. Kahvijauheeseen sotkeutuneita sormiakaan ei meinannut saada millään kylmällä vedellä puhtaaksi, vaan niitä piti hankata oikein kunnolla. Valmis kahvi oli väriltäänkin niin mustaa, että suorastaan pelotti juoda sitä. Jos joisin kaikki neljä pakettia tätä kahvia, hampaani näyttäisivät sen jälkeen samalta kuin tropiikin yö.

Olenkin pikkuhiljaa alkanut menettää uskoni kahvinjuontiin näillä leveysasteilla. Onko täällä ihan mahdotonta saada kahvia, joka sisältäisi vain pelkkää kahvijauhetta? Onko vannoutuneimmankin kahvinjuojan pakko alkaa litkiä teetä?

Kuva: Hikipedia.