9. maaliskuuta 2010

Liian hyvä jälkiruoka

Hyderabadilla on muutama kuuluisa jälkkäri, joista varsinkin tämä, kuivahtaneista leipäpaloista tehty lämmin jälkiruoka, on minusta erityisen ihanaa. Ensimmäisen kerran tätä maistaessani totesin sen olevan "liian hyvää", mikä aiheutti kummastusta pöytäseuralaisissa: miten mikään voi olla liian hyvää. Liian hyväähän on sellainen ruoka, jonka tietää olevan hieman epäterveellistä (lue: lihottavaa) mutta jota voisi syödä saman tien ainakin vielä toisen annoksen lisää. Liian hyvä ruoka jää kummittelemaan mieleen jonkinlaiseksi täydellisyyden ilmentymäksi, jolle mikään muu ei oikein tunnu vetävän vertoja.

Double ka meethan nimi tulee leivästä (double roti) ja makeasta (meetha) - jälkiruoan nimi tarkoittaa siis makeaa leipää. Tätä jälkkäriä tarjotaan usein juhlissa, varsinkin muslimihäissä. Kuivahtaneet leipäviipaleet käyvät tähän tuoreita paremmin, sillä ihan tuore leipä imee itseensä enemmän rasvaa. Intiassa tuore leipä saatettaisiin kuivata kattotuulettimen alla (siellä kuivataan tuulettimen alla paljon muutakin!), mutta kotioloissa tuore leipä kuivahtaa keittiön pöydällä muutamassa tunnissa, jos vain on aikaa odotella. Mitenköhän hiustenkuivaaja toimisi...

Inspiroivan videon kyseisen jälkiruoan valmistuksesta (hieman erilaisella reseptillä tosin) voi katsoa täältä. Videossa poiketaan välillä vähän aiheestakin, mutta väliäkö tuolla. :-D Videossa mainitaan useasti rabri, mikä tarkoittaa makeaa ja paksua kokoonkeitettyä maitoa.

DOUBLE KA MEETHA
kahdelle (tai mulle)

4 viipaletta kuivahtanutta valkoista (paahto)leipää
n. 2 rkl gheetä, voita tai öljyä

pieni hyppysellinen sahramia
1 - 2 tl ruusuvettä (voi jättää poiskin)
2 dl maitoa
½ dl kermaa
½ dl vettä
½ dl sokeria
1/4 tl jauhettua kardemummaa

1 - 2 rkl suolattomia pistaasipähkinöitä
n. 8 kokonaista mantelia
1 - 2 rkl (sulttaani)rusinoita

VALMISTUS

1. Sekoita sahrami ruusuveteen ja jätä se odottelemaan.

2. Laita maito ja kerma paksupohjaiseen kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä, kunnes seos on paksuuntunut ja tiivistynyt noin puoleen (aikaa kuluu ehkä noin 15 minuuttia). Varo polttamasta maitoa pohjaan (sekoittele siis usein). Sekoita maidon joukkoon sahrami-ruusuvesi -liemi.

3. Valmista sokerisiirappi. Laita vesi, sokeri ja kardemumma kattilaan ja keittele silloin tällöin sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja seos on hieman paksuuntunut (ehkä noin 5 minuuttia).

4. Pilko pähkinät ja mantelit karkeaksi rouheeksi ja paista niitä ja rusinoita tilkassa gheetä, voita tai öljyä hetken ajan. Varo käräyttämästä rusinoita. Siirrä ne sivuun odottamaan.

5. Leikkaa leipäpaloista reunat pois ja leikkaa ne kahteen osaan, kolmion muotoisiksi. Lämmitä pannulla pari ruokalusikallista gheetä, voita tai öljyä ja ruskista leivänpalat molemmin puolin.

6. Kasta leipäpalat siirappiin, anna niiden liota siirapissa muutama sekunti, dippaa ne vielä toiseltakin puolelta ja lado ne uunivuokaan. Ripottele päälle pähkinät, mantelit ja rusinat ja kaada päälle kokoonkeitetty maito. Paista 200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

Muunnelmia:
Jälkiruoan voi tarjota ilman uunissa käyttämistäkin - niin, että latoo vain kaikki ainekset päällekkäin. Itse kuitenkin tykkään lämmittää jälkkärin oikein kunnolla ennen tarjoamista.

Leipäviipaleet voisi myös uppopaistaa sen sijaan, että ne paistaa pannulla, jolloin leivistä tulisi paljon rapeampia (ja rasvaisempia...).

8 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Onpas hyvan nakoista! Olen joskus maistanut jotain vastaavaa, mutta en muista tuon kyseisen makeisen nimea.
Itse en kylla lisaisi ruusuvetta, silla jostain syysta en tykkaa siita ollenkaan - siksi monet ruusuvedelta tuoksahtavat makeiset jaavat valiin...

Yaelian kirjoitti...

Ihanan näköistä! Tuon kerman voisin tuollaisessa varmaan korvata kookos-tai -soijamaidolla.

simran kirjoitti...

Herkullisen näköistä. Mulle tulee mieleen tästä bread budding. Mun mies sanoi, että shahi tukra on hyvin samanlaista kuin tämä.

Okriina kirjoitti...

Kiintoisaa, kotoinen leipävanukas intialaisessa kuosissa. Olen aina luullut, että sitä syödään vain Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Hippu kirjoitti...

Anna, mun täytyy sanoa, että mulla on vähän sama juttu tuon ruusuveden kanssa, ja laitoin tähänkin sitä vain vajaan teelusikallisen. Se oli ihan siedettävä määrä ruuvesikammoisellekin, mutta jätä ihmeessä se kokonaan pois, jos kokeilet!

Yaelian, kerman ja maidon voisi varmastikin korvata kookos- tai muilla maidoilla, mitä niitä nyt on. :-)

Simran, nyt kuin mainitsit tuon shahi tukran, muistelenkin, että oon lukenut jostakin, että shahi tukra on joko hyvin samantapainen jälkkäri kuin tämä double ka meetha, tai sitten se on peräti ihan sama jälkkäri, eri nimellä vaan.

Okriina, mulla on vielä nuo länsimaiset serkkunsa kokeilematta, enkä edes tiennyt, että leipävanukas on noin laajalle levinnyt jälkkäri. Mutta kai ne vanhat leipäpalat ovat samanlainen ongelma kaikkialla.. :-)

Anna kirjoitti...

Nyt muistan, eli sen samantapaisen makeisen nimi on rabdi tai rabri - oletko itse kuullut?

simran kirjoitti...

Täällä on Rabri-ohje:
http://www.indianfoodforever.com/desserts/rabri.html

Hippu kirjoitti...

Simran, kiitos linkistä! Tutkailin vielä sitä shahi tukra-asiaa, ja ainakin Wikipedian mukaan se on aika samantapainen jälkkäri kuin tämä, mutta ei kuitenkaan ihan täysin sama. Kai?

Anna, en ole koskaan maistanut rabria, mutta näköjään aika samantapaisia aineksia siihenkin tulee.