28. heinäkuuta 2009

Siemenillä maustettua perunaa (Chatpata Aloo)

Tästä perunaruoasta, jonka bongasin jokin aika sitten jostakin reseptivihkosesta, tuli kerralla meidän suosikkiperunaruoka. Nyt olenkin tehnyt tätä jo useampaan otteeseen, ja vaihtelemalla perunoita saa ruokaan uutta ilmettä. Toisinaan käytän pieniä uusia perunoita, jolloin perunoita ei paloitella, vaan ne jätetään kokonaisiksi. Nämä perunat voi asetella tarjolle niin, että tökkäisee kuhunkin perunaan cocktailtikun, jolloin perunoista saa mukavaa naposteltavaa vaikkapa alkupalaksi. Toisinaan teen ruoan isoista perunoista, jotka pilkon, jolloin ruoasta tulee hyvä kasvisruoka esimerkiksi leipien (chapati, phulka, paratha tms.) kanssa tarjottavaksi. Molemmilla tavoilla tulee ihan yhtä hyvää!

Nigellan (kalonjin) siemenet antavat ruoalle hauskaa näköä ja makua. Wikipedian mukaan nigella olisi suomeksi 'ryytineito' ja 'mustakumina', mutta en ole suomennoksesta ihan satavarma, joten nimitän siemeniä vain nigelloiksi - tuohan se samalla mieleen ah-niin-ihanan Nigellan, josta niin kovasti tykkään (*sarkasmia*). Tietysti jos nigellan siemeniä ei ole, ne voi jättää pois tai korvata vaikka ruskeilla sinapinsiemenillä.

Noista nigelloista pitää kertoa vielä yksi episodi, joka nyt naurattaa kovasti mutta joka aikanaan aiheutti melkein perheriidan. Olen nimittäin varmasti maailman surkein intialaisen teen keittäjä, sillä vaikka olen saanut teenkeitto-ohjeet anopilta ja muutamalta muultakin (useampaan kertaan vielä!), onnistun aina ryssimään teenkeiton jotenkin. Miten niin yksinkertainen asia kuin teen keittäminen voikin olla niin vaikeaa?! Milloin teessä on liikaa maitoa, milloin sitä on liian vähän, milloin tee on väärän väristä, milloin kitkerää tai milloin liian haaleaa... Luulen, että tee menee pieleen siitä syystä, että A.) en itse pidä teestä ja B.) koska vihaan (intialaisen) teen keittämistä muutenkin. Hirveä show mokoman juoman takia! Luulen, että tämä vihamielisyyteni teetä kohtaan näkyy sitten lopputuloksessa, joka on aina enemmän tai vähemmän katastrofi. Olen huomannut ruoanlaitossa muutenkin sen, että jos ruokaa laittaa pahantuulisena tai suutuspäissään, ruoasta ei vain jotenkin tule hyvää. Ehkä taustalla on jonkinlainen ruoanlaiton filosofia, jonka mukaan ruoanlaittajan mielentila vaikuttaa väistämättä siihen, millainen ruoasta loppujen lopuksi tulee.

Siihen melkein perheriidan aiheuttaneeseen juttuun. Kuvittelin nimittäin vihdoinkin oppineeni hallitsemaan intialaisen teenkeiton ja yhtenä lauantaiaamuna kysäisinkin polleana ukolta, ottaisiko tämä teetä. Kun herra rohkeni esittää epäilyksensä minun teenkeittotaidoistani, vastasin huolettomana vain, että osaanhan minä nyt teetä keittää! Kun tee oli melkein valmista, rupesin kummeksumaan teen väriä ja tuoksua. En kai vain ollut laittanut pikakahvia teelehtien sijasta - pikakahvi ja tee kun olivat samanlaisissa purkeissa ja keittiössäkin oli aika hämärää! Otin teelehtipurkin esiin ja maistoin: ei tämä kyllä kahvia ole... mutta ei tämä kyllä ole teetäkään. Mitä hittoa tämä oikein on. Kunnes sitten tajusin, että jaahas, nyt taisi tulla keitettyä teetä nigellan siemenistä!

CHATPATA ALOO
2 - 4 hengelle

noin puoli kiloa perunoita (vanhoja tai uusia)

3 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl öljyä
1 tl jeeran siemeniä
muutaman sentin pituinen pätkä inkivääriä raastettuna
muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna erittäin hienoksi tai raastettuna
½ tl nigellan siemeniä
1 tl korianterijauhetta
1 tl chilijauhetta
suolaa maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan

1. Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi, anna niiden hieman jäähtyä ja kuori. Jos käytät isoja perunoita, pilko ne pienehköiksi paloiksi.

2. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Varo, etteivät ne kärähdä! Laita ne sivuun odottelemaan.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle jeeran siemenet, inkivääri ja valkosipuli. Paistele koko ajan sekoitellen, kunnes inkivääri ja valkosipuli ovat ruskistuneet ja muuttuneet hieman rapeiksi. Lisää perunat, sekoita hyvin ja paista edelleen muutama minuutti.

4. Lisää nigellat, korianterijauhe, chilijauhe ja suola, sekoita ja paista vielä muutaman minuutin ajan. Mausta lopuksi sitruunamehulla ja sekoita joukkoon seesaminsiemenet.

Tarjoa joko hammastikuista alku- tai pikkuruokana tai riisin tai jonkun leivän kera.

9 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Olin kuullut tuosta nigellasta aikaisemminkin, mutta en tiennyt, milta se naytti. No nyt tiedan! Maistuukohan se yhtaan jeeralta? Tasta ruoasta muutenkin tulee mieleen meidan aloo jeera...
Tosi helppo ruoka ja peruna kelpaa kaikille.

Yaelian kirjoitti...

Hih,nigellateetä....Kyllä se taitaa olla vähän niin,että pitää olla se sydän mukana siellä kokkaamisessa, niin tulee parempaa tulosta....
Mulla onkin nigellansiemeniä,niin tätä vois kokeilla!

Hippu kirjoitti...

Anna, tein pienen makutestin, ja kyllä nigellasta vähän jeera tulee mieleen. Siitä tuli mieleen myös porkkana! Jälkimaku oli vähän kitkerä, ja siksi noita nigelloja ei kannatakaan laittaa ruokaa liikaa, ettei ruoasta tule kitkerän makuista.

Peruna on tosiaankin useimpien mieleen, ja omasta mielestäni aivan ihanaa, varsinkin sopivasti maustettuna. :-)

Yaelian, heh, ei ollut kauheasti menekkiä tuolla mun nigellateellä, joten sitä en kyllä suosittele. :-D Mutta tämä ruoka on kyllä ihan kokeilemisen arvoinen!

simran kirjoitti...

Me kutsutaan nigellaa tuolla kalonji-nimellä. Se on ihanaa naan-leivässä.

Hippu kirjoitti...

Simran, nigella naan-leivissä kuulostaa tosi hyvältä! Täytyy ehkä joskus kokeilla (sitten kun on taas uuni käytettävissä).

IreneKin kirjoitti...

Haa, joku muukin on huomannut tuon "tuulisuuden" vaikutuksen ruoanlaittoon! Siis mulla ihan sama juttu: jos en oo hyvällä tuulella kokatessani, lopputulos ei maistu niin hyvältä kuin muuten (yleensä kuitenkin oon, mutta siksi juuri poikkeukset on helppo havaita). Oon yrittänyt selittää tätä itselleni sillä, että ehkä olen huonotuulisena huolimattomampi tai kärsimättömämpi, mutta joku yhteys jutulla kuitenkin on.

Hippu kirjoitti...

IreneKin, loistavaa, että jollakin muullakin on kokemusta asiasta! :-) Mä kanssa ensin ajattelin, että ruoan epäonnistuminen johtuu juuri jostakin huolimattomuudesta, mutta vaikka olen pahantuulisenakin yrittänyt oikein keskittyä ruoanlaittoon, ruoasta ei vain tule hyvää. Ilmeisesti se huonotuulisuus/viha/suuttumus jotenkin siirtyy kokin kautta siihen ruokaan? (Ja ilmeisesti mä olen ollut viime aikoina aika paljon huonolla tuulella, kun voin oikein tehdä tämmöistä "tutkimustakin" asiasta! :-D)

IreneKin kirjoitti...

No, siis noin mä sen näkisin, että se siirtyy...Tosin, kun sen ääneen sanoo/mustaa valkoiselle kirjoittaa, niin kuulostaa tosi oudolta! :) Asiaa kyllä ois helppo testata (esim. pakastais kiukkusena tehdyn ruoan ja hyväntuulisena tehdyn ruoan ja sitten tarjoilis samanaikaisesti...). Ehkä meidän kokkaajien näkökulmat ei oo tässä kaikkein luotettavimmat siltikään... Mutta mielenkiintoista pohtia tätä :).

Hippu kirjoitti...

Irenekin, oudoltahan se tosiaan kuulostaa! :-D Mutta pakko siinä jotain perää on olla - niin monesti se on tullut todettua, öhöm.

Hilpeä ajatus tuo ruokien pakastaminen ja vertailu myöhemmin! Tuota olisi hauska testata, jos vain olisi viitseliäisyyttä. :-)

Tuli vielä mieleen semmoinenkin juttu, että jos on esim. tullut hieman kinasteltua ukon kanssa, ja tunnelma on vielä ruokapöydässäkin hapan, sekin voi vaikuttaa siihen, miltä ruoka maistuu. Jos sanonta "hyvä ruoka, parempi mieli" toimiikin myös käänteisesti: "parempi mieli, hyvä ruoka".