27. huhtikuuta 2009

Biryani (siinä on munat)

Olen joutunut käymään näinä parina Intian-kuukautena läpi kovan koulun, sillä olen aina vihannut ja pelännyt sydämeni pohjasta kaikenlaisia ötököitä ja pikkuelukoita: muurahaiset saavat ihon kananlihalle, lenteleviä ötököitä pitää juosta karkuun ja torakan näkeminen on melkeinpä maailmanloppu. Varsinkaan ruoassani en halua nähdä minkäänlaisia kutsumattomia vieraita, joten parsakaalista joskus ulos mönkinyt lihava mato on traumatisoinut minut luultavasti loppuiäkseni.

Mutta jos Intiassa meinaa olla ja elää, ei ole kuin yksi vaihtoehto: sopeutua elämään ötököiden kanssa. Ruokatarvikkeetkaan eivät välttämättä ole pilalla, vaikka niissä jonkinalaista elämää olisikin; niitä ei siis välttämättä tarvitse heittää pois, vaan tilanne pitää ensin analysoida.

Yhtenä päivänä huomasin riisipurkissani ötököitä, ja hieman häpeissäni kerroin asiasta anopille, joka oli ne riisit meille alun perin ostanutkin. Anoppi antoi ymmärtää, että ötökät riisissä ovat ihan tavallinen ongelma täällä, ja rupesi kyselemään, minkä kokoisia ja minkä värisiä ötökät ovat ja lentävätkö ne. Kun olin raportoinut anopille, että ötökät ovat pieniä, tummanruskeita, eivätkä lennä, sain toimintaohjeet: Levittele ulos auringonpaisteeseen sanomalehtiä ja levitä riisit niiden päälle. Anna riisien olla auringossa jonkin aikaa, ja ötökät kävelevät riisistä itsekseen pois. Jonkin ajan kuluttua riisit pitäisi taas kerätä, laittaa ne ilmatiiviiseen pussiin tai astiaan ja lisätä mukaan vähän suolaa, joka pitäisi ötökät loitolla.

Epäluuloisena noudatin anopin ohjeita, sillä en oikein uskonut, että ötökät riisistä mihinkään itsestään kävelisivät, mutta niin ne vain tekivät! Unohdin kuitenkin lisätä riisiin suolaa, ja kun muutaman viikon päästä huomasin riisissä taas ötököitä, sain tarpeekseni ja heitin kaiken anopilta saadun riisin menemään. Tästä lähtien en ostaisi riisiä mistään irtomyynnistä, vaan ostaisin pelkkää pussitavaraa ja vain pieniä määriä kerrallaan. Vaikka elämäni onkin välillä tylsää, niin tylsää se ei kuitenkaan ole, että rupeaisin pelleilemään riisinjyvien kanssa parvekkeella päivä toisensa jälkeen! Riisivarastojen tyhjennysoperaation jälkeen kotona ei ollut muuta kuin basmatiriisiä, joka päätyi tähän biryaniin.

Hyderabadissa käytetään jonkin verran garam masalaa, joka on Etelä-Intian keittiössä muuten melko vähän käytetty mausteseos. Hyderabadin (ja Andhra Pradeshin) garam masala on kuitenkin hieman erilaista pohjoisintialaiseen garam masalaan verrattuna, sillä Hyderabadin garam masalassa on yksinkertaisimmillaan vain neljää maustetta; neilikkaa, kardemummaa, kanelia ja shah jeeraa (engl. caraway), jota kutsutaan myös mustaksi kuminaksi. Laitoin tähän biryaniin sekä kokonaista että jauhettua garam masalaa, mutta laaduntarkkailijalta tuli palautetta, että ruoka oli aivan liian mausteista. Minusta ruoka ei ollut ollenkaan liian mausteista, mutta laitoin tuon jauhetun garam masalan kuitenkin sulkuihin, joten sen voi halutessaan jättää pois. Jos shah jeeraa ei ole, sen voi korvata tavallisella juustokuminalla.

KANANMUNABIRYANI
neljälle

6 munaa
n. 1 ½ dl jogurttia
1 tl suolaa
1 tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
(½ tl garam masalaa)

4 dl (basmati)riisiä

hieman öljyä
2 laakerinlehteä
pätkä kanelitankoa
4 neilikkaa
3 vihreää kardemummaa
½ tl shah jeeraa (tavallinen juustokuminakin käy)
2 sipulia hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
n. 1 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa
tuoretta korianteria
tuoretta minttua
suolaa
(gheetä)

VALMISTUS

1. Keitä munat koviksi, jäähdytä ne nopeasti kylmässä vedessä ja kuori ne. Vedä kunkin kananmunan kylkiin neljä, noin sentin syvyistä pitkittäistä viiltoa. Sekoita jogurtti, suola, chilijauhe ja kurkuma (ja garam masala) ja laita seos sekä kananmunat astiaan ja sekoita varovasti. Anna kananmunien maustua ainakin puoli tuntia, mieluiten kauemminkin.

2. Huuhtele riisi ja laita riisi veteen likoamaan puoleksi tunniksi. Siivilöi vesi tämän jälkeen huolellisesti pois.

3. Kuumenna öljy (kannellisella) pannulla ja lisää laakerinlehdet, kanelitanko, neilikat ja kardemummat ja paista niitä, kunnes mausteet alkavat tuoksua ja pullistua. Lisää shah jeera, sekoita hetki ja lisää sipulit. Paista silloin tällöin sekoitellen, kunnes sipulit ovat ruskistuneet kevyesti.

4. Lisää chilit sekä inkivääri-valkosipulitahna ja paista edelleen, kunnes raaka haju häviää (viitisen minuuttia). Lisää yrtit, suola, kananmunat marinadeineen, 6 dl vettä ja sekoita hyvin. Kiehauta, pienennä lämpö keskilämmölle ja peitä pannu kannella. (Jos haluat, ripottele päälle hieman gheetä.) Hauduttele kannen alla noin 15 minuuttia tai kunnes riisi on kypsää.

Tarjoa jogurtin tai raitan kanssa.

6 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Totta vaikeata on sopeutua ruuan joukossa oleviin ötököihin.Venezuelassa salaattia tehdessä oli usein matoja, ja usein myös munakoisoissa oli sellaisia,hyi! Täällä en salaatissani ole sellaista löytänyt, mutta kesäisin on parempi pitää jauhot ja ryynit jääkaapissa, ettei niihin pääse tulemaan mitään kutsumattomia vieraita.

Jams kirjoitti...

Uh, ötökät on minulle ihan liikaa ja siinä mielessä olen kiitollinen ettei ole mitään hinkuja lähteä asumaan kovin lämpimiin koordinaatteihin. Mutta tuo ruoka näyttää hyvältä kyllä.

Anna kirjoitti...

Biryani on hyvaa - varsinkin aito hyderabadi sellainen. Tahan reseptiin ei tule siis ollenkaan kasviksia? Pitaa silti kokeilla tata... en ole koskaan maistanut muna-biryania kun tuota non-vegia tulee valteltya.

Itse olen samanlainen otokoiden kanssa. Mulla ei ole karsivallisyytta lahtea ryyneja paahdattelemaan tai siivoamaan sen enempaa. Jos otokat on pilanneet niin sitten on. Maustepurkkeja saa kanssa olla koko ajan tyhjentelemassa, mika on tosi arsyttavaa...
Torakat taas on vihoviimeisia.

Hippu kirjoitti...

Yaelian, hyi, matoja vihaan ihan erityisesti, kun ne mönkivät! En ole tullutkaan ajatelleeksi, että jauhoja voisi tosiaan säilyttää jääkaapissa, vaikka jonkinlaista jääkaappidieettiä jo suunnittelinkin - söisin siis vain jääkaapissa säilytettävää ruokaa enkä mitään muuta, koska niissä muissa voi olla ötököitä... :-D

Jams, kiitos :-) Tässä ruoassa ei ainakaan pitäisi olla ötököitä, heh! Kyllä aika pahastakin ötökkökammosta näköjään pääsee eroon, jos on pakko. Nykyään jos näen torakan, iskee vain hirveä murhanhimo, eikä käy enää niin kuin alkuaikoina, että piti nousta tuolille kirkumaan ja huutamaan ukkoa apuun. :-D

Anna, mä en ole vieläkään sitä aitoa Hyderabadin biryania saanut, pahus sentään. Tosin monet tutut väittävät, että Nelloresta saa muka parempaa biryania kuin Hyderabadista, mutta mä luulen, että ne yrittää vain vetää kotiinpäin!

Tähän ei tullut tosiaankaan kasviksia, mutta voisi niitäkin toki lisätä. Mä en muuten tajua, mikä ihme niitä ötököitä esim. jossakin tulisessa chilijauheessa kiinnostaa. Jos minä olisin ötökkä, kiertäisin ainakin chilijauheen kaukaa! :-)

Okapi kirjoitti...

Tätähän pitää kokeilla. Munaruuat ovat jotenkin kovasti mieleeni - tykkäsin kovasti myös Karnatakassa saamastani munacurrysta.

Caraway on Suomessa helposti saatavilla - kyseessä on (kai) ihan tavallinen meikäläinen kumina. Raholassa lisää tietoa:

http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/k.html#kumi

Hippu kirjoitti...

Okapi, kokeile pois. :-) Minäkin tykkään kovasti munaruoista, ja muna on vielä aika kiva aines siinä mielessä, että se säilyy hyvin, joten munia on helppo pitää aina kaapissa.

Kiitos linkkivinkistä - noita kuminoita näyttääkin olevan aika montaa lajia. Minusta tuo shah jeera ei ole ihan sama kumina kuin "suomalainen" (mm. leivonnassa käytettävä) kumina, mutta voin olla väärässäkin!