9. helmikuuta 2010

Kehäraakin paluu

Viime aikoina elämä on ollut sellaista, että bloggaaminen - tai ruoka ja ruoanlaitto ylipäänsä muutenkaan - ei ole ollut tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla. Nyt kuitenkin tuntuu taas siltä, että voisin alkaa herätellä tätä blogia. Kiitos kaikille niille, jotka ovat jaksaneet kysellä blogieni perään ja muistuttaa minua siitä, että tällainenkin harrastus on minulla olemassa!

En ole oikein tyytyväinen blogini ulkoasuun, ja mietin jo hetken, aloittaisinko kokonaan uuden blogin. Muutenkin näin pitkän tauon jälkeen tuntuu, että nyt olisi hyvä tilaisuus tehdä blogiin muutoksia. Päätin sitten kuitenkin jatkaa tätä vanhaa blogia, mutta ainakin tunnisteita haluaisin jossakin vaiheessa hieman muuttaa. Mutta aika näyttää!

Vielä tiedotusluonteista asiaa hajonneesta kovalevystäni. Kovalevyhän sanoi sopimuksensa irti viime elokuussa, ja kaikki tiedot hävisivät siltä. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että kaikki tiedot saatiin palautettua - vaikka hintaa tälle operaatiolle tulikin huimat 720 euroa. Nyt minulla on sitten lähes 300 GB:n suuruinen ulkoinen kovalevy (kuvassa), jolle tiedot tulisi kai säännöllisesti tallettaa... Jos vain muistaisi. :-D

Tässä vielä vanhalta kovalevyltä pelastettuja mieluisia ruokaan liittyviä muistoja:

Sisäänkäynti ehkä maailman ihanimpaan kesäkahvilaan, Café Gamla Staniin Tammisaaressa.

Piirakka-ainekset koossa!

Riisipeltoa intialaisella maaseudulla.

Osa ruokakatu Eat Streetiä Hyderabadissa Hussein Sagar -järven rannalla.

Intialaisia suolapaloja sekä ihanan makeita makeisia... :-P Niin, ja teetä.

Pöytätabletteja lempiravintolassani Chutneys'ssä, Hyderabadissa. Jos pöytäseura on tylsää, voi aikansa kuluksi ratkoa sudokuja tai muita pulmia. Täällä olen ratkaissut elämäni ensimmäisen sudokun (silloin oli anoppi mukana). :-D

Lempiannokseni Chutneys'ssä, eli thali-lautanen. Annokseen sisältyy kaikki mitä eteläintialaisella aterialla voi kaivata; kuivia ja kastikkeisia ruokia, linssiruokia, sambharia, rasamia, jotain leipää (esim. rotia tai pooreja), riisiä, jogurttia ja tietysti jotain makeaa aterian päätteeksi. Ruokia tuodaan lisää niin paljon kuin niitä jaksaa syödä. Eikä maksa paljon!

Yhden hotellin huonepalvelusta tilatun thali-lautasen seuraksi tuotiin kolmen ja puolen litran astiallinen riisiä - kahdelle henkilölle! Eipä loppunut riisi ainakaan kesken.

Mangoshow viime keväänä Hyderabadissa. Lajikkeita oli näytillä muistaakseni jotain 300.

Pinaattipiirasta ja ehkä maailman pienin kahvi Etnalla Sisiliassa.

Tarjoilija, miksi riisissäni on karvoja?

6 kommenttia:

  1. Kiva, etta olet saanut motivaation palata blogimaailmaan! Ja hyva kuulla, etta sait palautettua kovalevysi tiedot. Uusia juttuja odottelemaan :)

    VastaaPoista
  2. Onpa kiva että motivaatiota löytyy taas, blogiasi on kaivattu! Ja vaikka olikin hintava juttu,kiva että kuvat saatiin palautettua!
    Hienoja kuvia tässä postauksessa!

    VastaaPoista
  3. Mangoshow, wow. Tiesin etta niita on monta lajia mutta yli 300!
    Tuli ihan vesi kielelle tuosta intilaisesta safkasta, slurp!

    BLOGitse

    VastaaPoista
  4. Anna :-) Toivottavasti niitä uusia juttuja kanssa tulee, ettei taas jää vain lupaukseksi...

    Yaelian, kiitos. Kyllä minustakin tuosta hyvästä kannatti maksaakin. Kun nyt vaan vielä oppisin virheestäni jotakin! ;-)

    BLOGitse, minullekin oli hirmuinen yllätys, että mangoja on olemassa niin monta eri lajia. Ja intialainen ruoka on hyvää - varsinkin nuo makeiset ovat mulle ihan kauhea pahe...

    VastaaPoista
  5. Heips!
    Löysin äsken blogisi ihan sattumalta, onneksi olit käynyt päivittämässä juuri tänään! Kiva blogi, ihania kuvia ja mukavantuntuisia ruokia, toivottavasti jaksat jatkaa päivityksiä :)

    VastaaPoista
  6. Inez, ihana kuulla, kiitos kovasti. :-) Toivottavasti löydät tänne toistekin!

    VastaaPoista